Sanaluokat

Sanaluokat

Suomen kielen sanat jaetaan sanaluokkiin taivutuksen perusteella.

Nomineilla on sijataivutus (sijamuodot) ja lukutaivutus (yksikkö, monikko). Nomineja ovat substantiivit, adjektiivit, pronominit ja numeraalit.

Substantiivit ovat ihmisten, eläinten, esineiden, paikkojen yms. nimityksiä, ja ne jaetaan erisnimiin eli propreihin sekä yleisnimiin eli appellatiiveihin. (kitara, muusikko, köyhyys, Norja, Sofia)

Adjektiivit ilmaisevat, millainen joku tai jokin on. Adjektiivin vertailuasteita ovat positiivi (taitava), komparatiivi (taitavampi) ja superlatiivi (taitavin).

Pronominit ovat viittaussanoja eli sanoja, joita käytetään toisten sanoen sijasta. Pronominit jaetaan eri ryhmiin: persoonapronominit (minä...), demonstratiivipronominit (tämä...), relatiivipronominit (joka ja mikä), interrogatiivipronominit (kuka...), indefiniittipronominit (jokainen, joku...) sekä refleksiivipronomini itse ja resiprookkipronomini toinen.

Numeraalit ovat lukusanoja eli ilmaisevat lukumäärää (viisi, kahdeksas, kymmenkunta)

Verbit ilmaisevat tekemistä, tapahtumista, olemista, omistamista yms. (kuiskata, olla, lentää, nähdä)

Partikkelit ovat (lähes) taipumattomia pikkusanoja. Ne jaetaan adverbeihin, jotka ilmaisevat tapaa, aikaa, paikkaa, syytä, keinoa, suuntaa tai määrää (eilen, hyvin, alas), konjunktioihin (että, ja...), interjektioihin (hui) ja post-ja prepositioihin (ennen, jälkeen...)