Kiitos kurssista!

Kiitos kaikille opiskelijoille - vastailitte tunnilla mukavasti kysymyksiin, ja tunnit kuluivat sujuvasti. Minulle jäi mielikuva, että jotain opittiinkin. Kokeen viimeisessä tehtävässä muutama sanoi, että oppi kiinnittämään huomiota kirjoittamiseensa. Se on jo iso asia oppimisen matkalla!

Kokeet palautetaan palautuspäivänä. Ihan kaikki eivät läpi päässeet, mutta suurin osa kyllä. Jos tästä kokeesta tulee hylätty, muista ilmoittautua uusintaan, jotta saat kokeen läpi ja kurssimerkinnän.

Valmistelu

Valmistelutunti pidetään atk-luokassa. Lukekaa blogissa olevia kielenhuoltosääntöjä, etsikää tietoa teille vaikeista kieliasioista ja halutessanne harjoitelkaa.

Abitreenien harjoituksia

Kirjoittajan abc

Kotuksen kielenhuoltoa

Peda.net

Kohti koetta

Tiistaina 25.9. on kurssin valmistelutunti, ja keskiviikkona 26.9. siis koe. Lue muistiinpanojasi, jos olet niitä tehnyt, ja asioita voi kerrata myös blogista. Onnea kokeeseen! Kun saat puolet pisteistä, kurssista tulee S. Jos koe ei mene hyväksytysti läpi, merkitsen kurssista K:n, ja koe pitää suorittaa hyväksytysti uusinnassa.

Kielen tyyliä

Perjantain tunnilla tutustumme kielen tyyliin. Jos olet poissa tunnilta, voit lukea kielen tyyliasioista Kielenhuollon vihkosta s. 22 - 46.

Keskiviikon keksimistä - reaalipäivän raapusteluja

Keskiviikon 19.9. tunnilla teimme virkerakenteisiin liittyviä tehtäviä, ja lopputunnista opiskelijat menivät Mediateekkiin tai opo-luokkaan tekemään Kielikukkasia-harjoitusta, joka on Kirjoittajan abc -sivuilta. Kirjoituksissa olleet voivat pyytää virkerakennevirhepaketin opettajalta ja tehdä harjoituksen alla olevasta linkistä.

Kielikukkasia

Kaksoispiste ja puolipiste

Kaksoispistettä käytetään erottamaan toisistaan johtolause ja suora esitys. Johtolauseen jälkeen suora esitys alkaa isolla alkukirjaimella. Esim. Vänrikki komensi: "Taakse poistu!"

Kaksoispiste merkitään virkkeen lopussa olevan luettelon edelle. Ennen kaksoispistettä lauseen tulee olla kieliopillisesti valmis eli lauseen loppuosassa tulee olla ilmaus, joka kaipaa täsmennystä. Esim. Repussa on liikuntavarusteet: maila, sisäkengät ja verkkarit. Mutta: Repussa ovat maila, sisäkengät ja verkkarit.

Kaksoispistettä ei voi käyttää, jos luettelo, selitys tms. on virkkeen keskellä. Silloin käytetään pilkkuja tai ajatusviivoja. Esim. Lukioaikaiset valinnaisaineeni – ranska, psykologia ja liikunta – olivat mielenkiintoisia.

Kaksoispiste edeltää virkkeen lopussa olevaa perustelua, selitystä, päätelmää tms. Esim. Runo on muodoltaan haiku: siinä on selvästi määrätty kunkin säkeen tavumäärä.

Kun kaksoispisteen vaikutusalue on yksi virke tai predikaatiton ilmaus, sen jälkeen on pieni alkukirjain. Jos vaikutus ylettää usean virkkeen yli, alkukirjain on iso.

Esim. Liikenteen tutkijat ovat huolestuneita: liikenneonnettomuudet ovat lisääntyneet.

Liikenteen tutkijat ovat huolestuneita: Liikenneonnettomuudet ovat lisääntyneet. Uusia keinoja ongelman selvittämiseksi ei ole.

Puolipistettä käytetään erottamassa toisistaan virkkeen veroisia ilmauksia, jotka kuuluvat läheisesti yhteen. Puolipisteen paikalle käy myös piste. Melko usein puolipisteen tilalle voi ajatella sillä-konjunktion. Puolipistettä ei voi käyttää pää- ja sivulauseen rajalla!

Esim. Pohjimmiltaan on kysymyksessä lauseiden yhdistäminen toisiinsa; yhdistämistapa riippuu ratkaisevasti siitä, millaisia lauseet ovat. 

Miten lainausmerkit laitetaan?

Esimerkkejä siteeraustavoista:

1)    "Ole muisto mun nuoruudestain", anoo lyyrinen minä.

"Niin väljästi mahduimme / sekunnin rakoon" kertoo kuitenkin ihmisen aikakäsityksestä.

2)    Käsky "et muuttua saa" on lienee yksi julmimmista käskyistä.

Säe "kuin aika ois antanut onnemme jakoon" sisältää toiveen saada elää sama hetki uudestaan.

3)    Hyry jättää lopun avoimeksi: "Ja jonakin päivänä hänen poikansa huomaa jalkansa vieressä kiven auringon paisteessa ja muutakin."

PILKKU ON LAINAUSMERKKIEN ULKOPUOLELLA, PISTE, KYSYMYSMERKKI JA HUUTOMERKKI YLEENSÄ NIIDEN SISÄPUOLELLA. JOS LAINAUS ON VIRKEEN SISÄLLÄ JA OSOITTAA, ETTÄ JOKIN ILMAUS TAI YKSITTÄINEN SANA ON MUUALTA SAATU, VIRKEEN LOPPUVÄLIMERKKI TULEE LAINAUSMERKKIEN ULKOPUOLELLE.

Lainausmerkkejä käytetään teosten nimissä, jos tuntuu, että teoksen nimi ei erotu tekstistä. Jos teos on hyvin tunnettu, lainausmerkkejä ei välttämättä tarvita.

Myöskään hyvin tuttuihin sanontoihin ei tarvita lainausmerkkejä.

Pilkkuja, pilkkuja!

• Pääsääntö on, että virkkeen eri lauseet erotetaan toisistaan pilkuilla. Katsoin ulos, koska odotin häntä.

• Päälauseiden väliin ei tule pilkkua, jos seuraavat ehdot täyttyvät: Päälauseiden välissä on jokin rinnastuskonjunktio ja päälauseilla on jokin yhteinen lauseenjäsen. Huomenna hän tulee ja pääsemme yhdessä Linnanmäelle.

• Jos rinnasteisilla päälauseilla ei ole yhteistä jäsentä, pilkku tarvitaan. Hän tulee, ja pääsemme yhdessä Linnanmäelle.  

• Sivulauseiden väliin ei tule pilkkua, jos niitä yhdistää rinnastuskonjunktio. Tiesin, että hän tulee ja pääsemme Linnanmäelle.

• Lauseenvastiketta ei saa erottaa pilkulla! Odottaessani häntä minuutit tuntuvat tunneilta.  

• Kuin-sanan eteen tulee pilkku vain, jos sitä seuraa persoonamuotoinen verbi. Odotan häntä kuin kuuta nousevaa. Odotan häntä, kuin olisin piha ilman sadettajaa.

• Irralliset lisät ja täsmennykset erotetaan pilkulla. Hän on ystäväni, Katja.

• Konjunktioparien väliin ei tule pilkkua (mutta kun, että jos…).

• Mitä – sitä –sanaparin väliin tulee pilkku. Mitä enemmän odotan, sitä pidemmältä aika tuntuu.

Kertausta ja välikoe

Keskiviikon 5.9. tunnilla kertaamme tähän mennessä kurssilla käytyjä asioita. Aihealueet ovat sanaluokat, sijamuodot, lauseenjäsenet, pieni ja iso alkukirjain, yhdyssanat, verbit ja niiden taipuminen, pronominien käyttö sekä kongruenssi.

Tunnilla tehdään 1 - 3 hengen ryhmissä kertaavia töitä. Tässäpä ohjeistus:

Ryhmä tekee annetusta aiheesta seinätaulun, johon kerää sääntöjä ja esimerkkejä. Apuna voi käyttää muistiinpanoja, oppikirjaa ja internetiä (koneilla voi käydä opo-luokassa tai Mediateekissa). Pyrkikää tekemään mahdollisimman selkeä ja johdonmukainen tuotos, josta muut opiskelijat voivat kerrata keskeisiä kielenhuollon asioita.

Jos jää aikaa, voitte lukea perjantain välikoetta varten.

Kongruenssi

Yleiskielessä subjekti ja predikaatti mukautuvat toisiinsa. Jos subjekti on yksikössä, on verbikin yksikössä ja jos subjekti on monikossa, on verbikin monikossa. Kongruenssi tarkoittaa subjektin ja predikaatin lukua.

Yksiköllisyyteen tai monikollisuuteen vaikuttaa yleensä subjektin muodollinen luku eikä tarkoitettujen asioiden määrä. Esim. Kaksi varista istuu aidalla. Osa koirista haukkuu.

Jos subjekteja on useita, tarvitaan yleensä monikollinen predikaatti. esim. Maito ja leipä ovat kallistuneet.

POIKKEUKSIA:

Eksistentiaalilauseissa eli olemassaololauseissa predikaatti on yksikössä, vaikka subjekti on monikollinen. Subjektin täytyy olla lauseen lopussa. Esim.

Tytöllä oli vaaleat hiukset.

Naapuritalossa oli komeat häät.

Lattialla oli roskia.

Predikaatti on yksikössä, jos subjekti on merkitykseltään yksiköllinen. Esim. Helsingin Sanomat täytti sata vuotta.

Henkilöä teititeltäessä verbin partisiippimuoto on yksikössä. Esim. Herra presidentti, oletteko kuullut asiasta?

Kongruenssiharjoituksia

Verbiasiaa

Verbit taipuvat persoonamuodoissa (finiittimuodoissa) ja nominaalimuodoissa (infiniittimuodoissa). Persoonamuotoisia verbejä ovat esimerkiksi juoksen, olen juossut, olimme juosseet, juostaisiin. Persoonamuotoisten verbien eteen voi siis lisätä jonkin persoonapronominin, ellei kyseessä ole passiivi. Nominaalimuotoiset verbit taas  taipuvat sijamuodoissa, esim. juosta, juostessa, juoksemassa.

Verbeillä on kaksi pääluokkaa (aktiivi ja passiivi), neljä aikaluokkaa eli tempusta (preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti) sekä neljä tapaluokkaa eli modusta (indikatiivi, konditionaali, potentiaali ja imperatiivi).

Esimerkkejä:

preesens: juoksen, teemme                                                          indikatiivi: juoksen, teette

imperfekti: juoksin, teimme                                                          konditionaali: juoksisin, tekisitte

perfekti: olen juossut, olemme tehneet                                          potentiaali: juossen, tehnette

pluskvamperfekti: olin juossut, olimme tehneet                              imperatiivi: juokse, tee

Verbien passiivimuodoissa tehdään paljon virheitä. Hankalia ovat esim. seuraavat muodot:

Talo oli rakennettu. Taloa ei ollut rakennettu.

Taloa rakennettaisiin. Taloa ei rakennettaisi.

Taloa rakennettaneen. Taloa ei rakennettane.

Talo lienee rakennettu. Taloa ei liene rakennettu.

Muista, että puhekielen ilmauksia ovat ollaan tehty, ei olla tehty, ei oltu tehty. Ne eivät kuulu kirjoitettuun kieleen.

Pronominien käytöstä

Pronominit ovat viittaussanoja, ja niitä tulee käyttää kirjoitetussa tekstissä niin, että lukija tietää, mihin pronomini viittaa.

Sitä sanaa, lauseketta tai lausetta, johon pronominilla viitataan, sanotaan korrelaatiksi. Esim. Näin kissan, joka oli iso. Tässä virkkeessä kissa on korrelaatti, johon joka-pronominilla viitataan.

Pronomini on samassa luvussa korrelaatin kanssa, esim. Pidin elokuvasta ja sen näyttelijöistä. Pidin elokuvista ja niiden näyttelijöistä.

Verbi, adjektiivi tai yhdyssanan alku ei käy korrelaatiksi. Esim. EI: Unelmoin koko yön enkä päässyt niistä eroon.

EI: Näin appelsiinipuita, ja mieleni teki maistaa niitä.

EI: Kirja oli hyvä, jota luin.

Joka-pronominin korrelaatin on oltava välittömästi pronominin edellä: välissä voi olla vain postpositio. Esim. Näin talon, jossa asuimme ennen. Pysähdyimme talon eteen, jossa olin lapsuuteni viettänyt. Joka viittaa edelliseen sanaan!

Mikä-pronomini viittaa edelliseen lauseeseen, esim. Tein läksyjä, mikä oli harvinaista. Se voi viitata myös superlatiiviin tai pronominiin. Esim. Tutustuminen Killeen on parasta, mitä minulle on tapahtunut. Voitko selventää sitä, mikä hämmensi minua.

Relatiivipronominin korrelaatti on yleensä se, ne myös ihmistä tarkoitettaessa. Esim. Se, joka jää tänne, voi loukkaantua. Keitä ovat ne, jotka saivat tämän aikaan?

Joku-pronominia käytetään ihmisestä puhuttaessa, jokin-pronominia taas asiasta, ilmiöstä tms. puhuttaessa.

Loppuiko tekeminen?

Facebookissa notkuminen ei saata suunnattomasti auttaa kielenhuollossa, joten tässäpä on tekemistä lisää, ole hyvä!

Kielenhuoltoharjoituksia

Iso ja pieni alkukirjain sekä yhdyssanoja

Kirjoitetaanko Pohjola vai pohjola? Entä milloin kirjoitetaan suomi ja milloin Suomi? Onko oikein kirjoittaa Lähi-Itä vai kenties Lähi-itä? Suomen kielessä alkukirjaimet eivät ole aina yksiselitteisiä, ja horjuvuuttakin esiintyy. Kielessämme kirjoitetaan mm. kuukaudet pienellä alkukirjaimella, kun taas esim. englannissa ne kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Seuraavien linkkien takana on hyvää tietoa siitä, milloin tulee käyttää isoa ja milloin pientä alkukirjainta.Kotuksen eli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta löytää vastauksia moniin muihinkin kieleen liittyviin kysymyksiin. Oppimista varten voisi olla hyvä, että teet muistiinpanot sinulle hankalista kohdista!

iso alkukirjain

pieni alkukirjain

Testaa tietojasi täältä Osaanko?


Myös yhdyssanat tuottavat välillä melkoista päänvaivaa, sillä suomen kielessä jotkin sanat voivat olla joko yhteen tai erikseen kirjoitettuja ja merkitys voi muuttua kirjoitusasun mukaan (ohi menevä, ohimenevä, äidin kieli, äidinkieli). Lue yhdyssanoista täältä Yhdyssana vai sanaliitto?

ja testaa tietojasi täältä Yhteen vai erikseen?

Eipä olisi haitaksi, vaikka tekisit näistäkin tiiviit muistiinpanot.

Jos jää aikaa, selaile valitsemiasi sivustoja ja etsi esimerkkejä väärin kirjoitetuista sanoista varsinkin alkukirjainten ja yhdyssanojen osalta.

21.8.

Harjoittelimme tunnilla lauseenjäsennystä, ja tunnin lopussa jokaisen piti tehdä viidentoista minuutin ajan tehtävää sanaluokista ja / tai sijamuodoista ja lauseenjäsennyksestä. Keskiviikkoaamuna sekoitamme tehtävät ja jaamme satunnaisesti. Keskiviikon tunnilla aloittelemme alkukirjainasioita.

Lauseenjäsenet

Lauseenjäseniä ovat predikaatti, subjekti, objekti, attribuutti, predikatiivi ja adverbiaali.

Jokaisessa lauseessa täytyy olla predikaatti eli persoonamuotoinen verbi.  Vastaavasti virkkeessä on niin monta lausetta kuin siinä on predikaattia. Predikaatti ilmaisee tekemistä. Sataa. Mennään huomenna torille. Olen (subj.+pred.) töissä kahteen asti.

Subjekti on lauseenjäsen, joka vastaa kysymyksiin kuka tai mikä on tai tekee tai kokee. Koira juoksee kadulla. Pussissa on reikä.

Objekti on tekemisen kohde. Luin kirjan. Näin kaukana koiran.

Attribuutti kertoo jotakin substantiivista eli se määrittää substantiivia. Se oli iso koira. Luin laajan kirjan.

Predikatiivi kertoo kuka, kenen, mikä tai millainen subjekti on olla-verbin välityksellä. Kirja on hyvä. Koira on minun.

Adverbiaali ilmaisee aikaa, tapaa, paikkaa, syytä ja ehtoa. Se määrittää verbiä. Kirja on hyllyssä. Tiedän sen varmasti.

Sijamuodot

SIJAMUODOT

Yleissijat:

Nominatiivi on perusmuoto ja vastaa kysymyksiin kuka, mikä, millainen. Esim. talo, ihmeellinen.

Genetiivi ilmaisee yleensä omistusta, esim. talon, ihmeellisen.

Partitiivi ilmaisee osaa jostakin, esim. taloa, ihmeellistä.

Essiivi ilmaisee jonkain olemista, esim. oppilaana, ihmeellisenä.

Translatiivi ilmaisee tilanmuutosta, esim. oppilaaksi, ihmeelliseksi.

Paikallissijat:

Inessiivi vastaa kysymyksiin missä, millaisessa. Esim. talossa, ihmeellisessä, kahdessa, tässä.

Elatiivi vastaa kysymyksiin mistä, millaisesta. Esim. talosta, ihmeellisestä, kahdesta, tästä.

Illatiivi vastaa kysymyksiin mihin, millaiseen. Esim. taloon, ihmeelliseen, kahteen, tähän.

Adessiivi vastaa kysymyksiin millä, millaisella. Esim. talolla, ihmeellisellä, kahdella, tällä.

Ablatiivi vastaa kysymyksiin miltä, millaiselta. Esim. talolta, ihmeelliseltä, kahdelta, tältä.

Allatiivi vastaa kysymyksiin mille, millaiselle. Esim. talolle, ihmeelliselle, kahdelle, tälle.

Muut sijamuodot:

Abessiivi ilmaisee jotain ilman olemista, esim. talotta.

Komitatiivi ilmaisee jonkun kanssa olemista, esim. taloineen.

Instruktiivi on esim. kaksin käsin, paljain jaloin, olla kaupan.

Akkusatiivi on genetiivinkaltainen objektin sijamuoto (Ostin talon.)

Sanaluokat

Sanaluokat

Suomen kielen sanat jaetaan sanaluokkiin taivutuksen perusteella.

Nomineilla on sijataivutus (sijamuodot) ja lukutaivutus (yksikkö, monikko). Nomineja ovat substantiivit, adjektiivit, pronominit ja numeraalit.

Substantiivit ovat ihmisten, eläinten, esineiden, paikkojen yms. nimityksiä, ja ne jaetaan erisnimiin eli propreihin sekä yleisnimiin eli appellatiiveihin. (kitara, muusikko, köyhyys, Norja, Sofia)

Adjektiivit ilmaisevat, millainen joku tai jokin on. Adjektiivin vertailuasteita ovat positiivi (taitava), komparatiivi (taitavampi) ja superlatiivi (taitavin).

Pronominit ovat viittaussanoja eli sanoja, joita käytetään toisten sanoen sijasta. Pronominit jaetaan eri ryhmiin: persoonapronominit (minä...), demonstratiivipronominit (tämä...), relatiivipronominit (joka ja mikä), interrogatiivipronominit (kuka...), indefiniittipronominit (jokainen, joku...) sekä refleksiivipronomini itse ja resiprookkipronomini toinen.

Numeraalit ovat lukusanoja eli ilmaisevat lukumäärää (viisi, kahdeksas, kymmenkunta)

Verbit ilmaisevat tekemistä, tapahtumista, olemista, omistamista yms. (kuiskata, olla, lentää, nähdä)

Partikkelit ovat (lähes) taipumattomia pikkusanoja. Ne jaetaan adverbeihin, jotka ilmaisevat tapaa, aikaa, paikkaa, syytä, keinoa, suuntaa tai määrää (eilen, hyvin, alas), konjunktioihin (että, ja...), interjektioihin (hui) ja post-ja prepositioihin (ennen, jälkeen...)

Kieltä huoltamaan!

Kurssilla 13 kerrataan keskeisiä kielioppiasioita ja pureudutaan kielenhuollollisiin asioihin. Lähdemme liikkeelle nopeasta kertauksesta. Mitä muistat sanaluokista, sijamuodoista ja lauseenjäsennyksestä? Nämä asiat käsittelemme nopeasti, sillä peruskoulun ajalta pitäisi olla jotain muistissa. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että peruskielioppi on melkoisen kateissa, suosittelen kertaamaan asioita esimerkiksi Käsikirjan takaa kielioppiosiosta. Kun peruskäsitteet ovat hallinnassa, on helpompi ymmärtää myös kielenhuoltosääntöjä.

Ensimmäisellä tunnilla muistelemme jo tiedossa olevia asioita. Ryhmät miettivät seuraavia asioita:

- mitä ovat sanaluokat ja sijamuodot (esimerkkisanoja saa ja kannattaa käyttää)
- mitä lauseenjäseniä on olemassa
- miten jäsennetään lause "Pertti näki ison kalan pihalammessa."

Tästä lähdetään ja johonkin päädytään. Toivottavasti kaikki saavat apua tekstiensä kielen huoltamiseen!